Laskiainen, läskijuhla

Kun lapset ja nuoret laskevat kiljuen pyllymäkeä ja suuhun lapataan kotoista hernekeittoa ja päälle laskiaispullaa, ei heti tule mieleen, että tässä ollaan hyvin kansainvälisessä seurassa. Laskiainen on kuitenkin sama juhla kaikissa kristillisissä maissa, ja ajoittuu aina pääsiäisen mukaan. Pääsiäistä edeltää seitsemän viikon (= 40 päivää ilman sunnuntaita) paasto, jonka aikana syödään niukasti eikä lainkaan lihaa. Tähän koettelemukseen valmistaudutaan eli laskeudutaan laskiaisena syömällä tuhdisti. Perinteistä laskiaissyömistä on hernekeitto (katso edempänä vaihteeksi hollantilaisen hernesopan ohje), ennen vanhaan nimenomaan siansorkilla höystettynä, ja makean kermainen laskiaispulla. Ennen listalla oli myös mm. rasvarieskaa, joka on käytännössä kuin tavallinen ohut rieska, mutta sen päälle ladotaan siansivua ennen uuniin laittoa. Sitä on jossain yhteydessä sanottu myös läskipizzaksi. Ruoan mättämisen lisäksi laskiaisena on riehakoitu ajamalla hevosilla kilpaa, laskemalla mäkeä ja ehkä tanssahtelemallakin. Ilo piti ottaa irti, sillä seitsemän viikon paasto tarkoitti myös sävyisää elämänmenoa.
Samaan aikaan toisaalla. Venäjällä on iät ja ajat vietetty maslenitsaa, jonka tyypillistä ruokaa ovat rasvaiset blinit. Tämä slaavien ”voijuhla” oli – ja on – asiallisesti sama kuin Suomen laskiainen, Ruotsin fettisdag (rasvapäivä), Ranskan mardi gras (”rasvatiistai) tai anglosaksien shrovetide (heilläkin on toki vielä Fat Tuesnay). Katolisissa maissa juhlaan liitty lisäksi riehakkaita karnevaaleja (latinan carnelevarium tarkoittaa lihasta luopumista). Venetsian kuulut karnevaalit ovat niin ikään oikeastaan sikäläinen laskiainen, samoin samban sävyttämät riehakkaat Rion karnevaalit.
Laskiaispulla
Etäisimmillään laskiaispullan juuret ovat Saksassa, josta pullat paistettiin voissa ja ne sisälsivät rusinoita tai hedelmää, ja ne syötiin maidon kera. Saksasata pullat löysivät tiensä Ruotsiin ja emämaasta pian itäiseen maakuntaan Suomeen. Raholan syötäviltä sivuilta löytyy tieto, jonka mukaan ensimmäinen kirjallinen maininta laskiaispullasta Suomessa on Olof Wexoniuksen sepittämässä, Turussa laskiaisena 1689 vietettyjen häiden johdosta julkaistussa onnittelurunossa.
Ruotsissa laskiaspulla on ollut osallisena myös valitettavassa kuolemntapauksessa. Kreivi J. G. Oxenstiernan päiväkirja vuodelta 1771 kertoo Hänen Majesteettinsa Adolf Fredrikin tukehtuneen laskiaisena laskiaispullaan. Tosin päiväkirja kertoo kuninkaan syöneen tätä ennen hapankaalia lihaa nauriitten kera, hummeria, kaviaaria, savusilakka ja samppanjaviiniä. Ruotsalainen ruokahistorioitsija Jan-Öjvind Swahn on kertonut, että tuohon aikaan pullat täytettiin massalla, johon sisältyi pullansisusta, mantelia, munankeltuaista, kermaa, voita ja sokeria. Pullat keitettiin sen jälkeen maidossa ja niille tehtiin liemestä, voista ja kermasta kastike. Myöhempinä vuosisatoina pullan täytteeksi yksinkertaistui marsipaani, joka edelleen on täytteenä yleisin Ruotsissa. Suomessa pullan täytteenä kilpailee mantelimassa kanssa vadelmahillo. Hilloa käytetään täytteenä myös mm. Tanskassa ja Norjassa.

Tänään laskiaispulla on meillä kaupallisen leipomon leipoma, ja se sisältää mantelimassaa tai hilloa sekä kermavaahtoa. Täyteen pääle tulee pullasta leikattu hattu. Pulla syödään kai useimmiten kahvin kanssa. Moni maalla varttunut vanhemman påolven kansalainen törmäsi tämän mallisiin pulliin vasta varsin myöhään. Kotona laskiaispulla oli äidin leipoma tavallinen nisupulla, joka laitettiin syvälle lautaselle ja päälle kaadettiin kuumaa maitoa. Pullasta leikattiin hattu, aukkoon lusikoitiin sokeria ja päälle lusikalla maitoa. Kun pulla oli ihanasti mössöä, se syötiin.