Bryggerissä on keksitty vallan hieno nimi jouluoluelle. Sylvia tuo mieleen sen tutuimman joululaulun, jossa kyllä on surullistakin sanomaa häkkilinnun ankeasta elosta. Etiketti kertoo, että oluessa on mukana mm. spelttiä ja (?) luumua. Siis väskynäsoppaako tässä on luvassa? Katkeroa luvataan 30 ja prosentteja matalat 4,4.
Väri on oikein kaunis, kupariseen punaan vivahtava ja kirkas. Tuoksu on yllättävän epämääräinen. Siitä ei löydy mallasta, ei humalan yrttisyyttä, vaan enemmänkin hienoista tunkkaisuutta.
Puolen tunnin pohdinta ja oluen lämpiäminen tuottaa uuden tuloksen: nyt alkaa mallastakin tuntua ja pientä suklaisuutta. Eli edes kylmäkaappikylmänä tätä ei parane avata, vaan parempi antaa sen kunnolla oleentua huoneenlämmössä. Etiketissä suositus on 12 astetta ja se on kyllä enemmän ala- kuin yläraja.
Makukin on hieman epämääräinen, ei mitenkään juomaan houkuttava, joskaan ei nyt varsin vastenmielinenkään. Valitan, tämän oluen auvoisuus ei minulle aukea. Luumulta odottaisi selvää kädenojennusta kinkku-laatikko-osastoon, mutta ei sitä kättelyä millään synny.
Mieluusti olisin – osakkeenomistaja kun olen – oman panimon olutta joulupöytään ottanut, mutta tällä kertaa ei natsaa. Ehkä ei näitten luumujen kanssa jannattasi läträtä?
Pisteet 6/10
