Mainioita oluita jatkuvasti pukkaava Stadin Panimo laittoi joulumyyntiin portterin, jonka etiketti lienee markkinoitten hauskin ja houkuttelevin – ainakin sikafanin silmissä. Etikettiin kun on präntätty varsin maukkaan näköinen possu. Siihen kyllä nokkeluus loppuukin. Jonkinmoisen olutkokemuksen vuosikymmenien mittaan hankkineen korvissa alkavat varoituskellot kilistä, kun sovittelee samaan palapeliin sanoja portteri ja joulukinkku.
Olut on väriltään samean harmaa ja muistuttaa pikkupoikien kumisaappaillaan porskuttelemaa mutavelliä. Luultavasti tämä portteri on visuaalisesti ruminta ikinä. Tuoksussa on tyypillisiä portterin makukomponentteja: nokea, palaneisuutta, vähän salmiakkia, aavisteleva tuulahdus tummaa suklaata. Maku seurailee samoja latuja, paitsi että suuta kuivaamaan nousee vielä aika tuhti katkeruus.
Olut on ihan kelvollinen juotava, jos näistä mustista karstapommeista tykkää, ja vaikka se on portteriksi ehkä hieman ohut, on se 4,5-prosenttiseksi ihan kelpo suoritus panijaltaan. Tällaisena se voisi sokkotestissä hyvinkin mennä vaikka tummana IPA:na.
Kulinaarisesti olut on hiukan problemaattinen, mutta käy se ehkä jonkun ruoankin kanssa. Ehkä klassisesti ostereille ja varmasti tummalle suklaalle, mutta joulukinkulle? Ei ikinä. Ei ainakaan perinteiselle suomalaiselle kinkulle, joka on kypsennetty uunissa hitaalla lämmöllä. Sakeasti savustetulle? Saattaa sujua.