Nyt se sitten tapahtu: tuttu keittiömestari kuuli, kun epäilin nyhtökauraa urbaanitaruksi ja ihmesaduksi. Ilmoitti kohtapuoleen, että siellä ja siellä on nimelläni nyhtökauraa. Ja oli, kaksi pakkausta perusnyhtöä, nudea. Kiitos Jarmo. Mökille lähtiessä jätin toisen pakkauksen pakastimeen tähtäimellä tehdä siitä lasagnea, kun taas palaan uunikulttuurin pariin. Toinen lähti mukaan saareen. Ja mitä siellä? Pinttynyt, ainakin ajatuksissaan fleksitarismiin pyrkivä carnivori kertoo….
