Turun Oluen-Ystäväin Seura tekee olutkulttuurityötään myös teettämällä omia joulu- ja juhlaoluitaan käsityöläispanimoilla. Siis ei sellaisia oluita, joissa vain etiketti on uusi, mutta olut panimon jotain perusolutta, vaan aidosti vain TOYSille räätälöityjä oluita. Vastikään ilmestyi jo viides editio, joka ei tällä kertaa ollut jouluolut, vaan Suomen itsenäisyyttä juhlistava Juhlaolut 100. Tekijänä oli tällä kertaa porilainen Beer Hunter´s ja reseptiniilona Mika Tuhkanen. Toivomus oli saada olut, jossa on suomalaisia elementtejä, mukaan lukien ruista, sekä joulupöytään istuvaa karaktääriä.
Lasiin kaadettuna olut esittäytyy hyvin tummana, ruskean punervana ja kevyesti sameana, siis suodattamattomana. Hyvin nousee mieliin esimerkiksi Jukolan veljesten tummanpuhuvana kuohuva joulusahti. Tuoksu ei ole ylen vahva, mutta siinä leikkivät karamelliaromit ja maltainen makukirjo tippetippetiptap-tanssia kepeän jouluisesti.
Maussa maltainen makeus rakentaa rukiisen viljaisuuden kanssa yllättävän tukevaa perustaa – ei välttämättä sokkotestissä arvaisi 4.5-prosenttiseksi. Maltaisuus yrittää kammeta makupalettia mämmin suuntaan, mutta sopivasti karhea ja maltillinen katkeruus torppaa lempeästi nämä vallattomat pyrkimykset. Makumuistot liittävät tätä olutta samaan olukirjoon sahdin ja lapsuusvuosien nostalgisen vaarinkaljan kanssa. Jälkimaku sitten liukastelee lievästi toffeen suuntaan, mutta ei tämä loppukaneetti mikään joutava tai juotava karkki ole.
Parikin kokeilua ruokien kanssa luo uskoa, että tässä on erinomaisen kelvollinen makupari joulupöydän imelille lanttu- ja perunalaatikoille sekä sinapin hunnuttamalle kinkulle. Makujen tukevuus sijaa sille myös roolia ihan vain maisteluun ja makusteluun.
Huom. Kaikki yllä oleva perustuu siihen, että olut EI ole jääkaappikylmää, vaan 12-14-asteista. Ellei lämpömittaria ole, ota pullo jääkaapista huoneenlämpöön puoleksi tunniksi ennen nauttimista.
