Helsingin Taidehallissa jatkuu maaliskuun alkuun 2020 asti hulvattoman hauska ja todella katsomista vaikka tuntikausiksi tarjoava näyttely Huomenna tänään eilen. Hallin täyttää ykkössarjan käsitetaiteilijan Anu Tuomisen (s. 1961) retrospektio, josta kokonaisuudessaan tykkään kuin hyvästä ruoasta itsestään. Ruokaa saa tähän liittyen 10.2., kun saman talon Finnjävel tarjoaa 69 euron taitelijaillallisen taiteilijan kera.
En kanna Tuomiselle lainkaan kaunaa, vaikka hän kerran on saanut minut tilanteseen, jossa itselle nauraminen oli ainoa ratkaisu. Olimme jokunen vuosi sitten pienellä porukalla Kemiönsaaren Söderlångvikissä katsomassa kesänäyttelyä, jossa vierailevana taiteilijana oli juuri Anu Tuominen. Näyttely oli silleen juoni, että työt oli ripoteltu kartanon pöydille ja hyllyille ikään kuin luontaisesti niille kuuluvina. Amos Anderssonin työhuoneessa kirjoituspöydän tarvikkeissa menin halpaan ja pölhöönnyin jopa kysymään virkailijalta, harrastiko kauppaneuvos tosiaan pitsin nypläystä ja ompelutöitä, kun pöydällä oli hyvässä järjestyksessä lankarullia ynnä muuta ompelijalle tarpeellista sälää. Kyllä meitä nauratti niin, minä ehkä vähän väkinäisesti….
No, tässä retrospektiossa on tarviketta moneen hätään. Tuominenhan tunnetaan ahkerana keräilijänä, joka nuohoaa kirppiksiä ja huutokauppoja ja loihtii löytämilleen hyljätyille objekteille uuden elämän. Vaikkapa kivistä ja lankakeristä perunoita ja sipuleita. Hauska oli huomata käyntipäivänä, että huomattava osa näyttelyvieraista oli vanhempia rouvia, jotka asiantuntevasti kommentoivat nypläysten laatua ja vanhojen tarvekalujen tuttuutta omasta lapsuudesta. Jos roolimalleissa pysytään, voi sanoa, että myös miehille näyttelyä voi hyvin suosittaa: on Tuomisen mielikuvitus luonut myös maskuliinisia maailmoja, sotaa, metsästystä ja jäänmurtoa.
Näyttelyn esite kertoo
Kotimaisen käsitetaiteen huippuihin lukeutuva Anu Tuominen (s. 1961, Lemi) tunnetaan käytettyjen, usein kirpputoreilta löytyneiden esineiden henkiin herättäjänä. Suomen Taideyhdistyksen tuottamassa retrospektiivisessä näyttelyssä nähdään uusien teosten rinnalla suosittuja klassikkoja.
Huomenna tänään on eilen -näyttelyssä Tuominen yhdistää töitään eri aikakausilta luoden uudenlaisia kokonaisteoksia Taidehallin tiloihin. Teokset levittäytyvät tilaan teemoittain. Kuvanveistosali täyttyy ulkoilma-aiheisista teoksista kuten kivistä, vesikelkoista ja marjapoimureista. Keskisalia leimaa mustavalkoisuus ja takasalissa nähdään värioppia, kuten klassikkotöiksi muodostuneet teokset Oikeita väriympyröitä (1997–) ja Rouva Albersin värinsekoituksia (1994). Runsas ja polveileva näyttely tarjoaa tutkimusmatkan Tuomisen taiteeseen johdattaen katsojan uusien oivallusten äärelle.
Anu Tuomisen teokset muodostuvat ready-made-perinnettä noudattaen tutuista arkiesineistä kuten patalapuista, napeista ja värikynistä. Uransa alusta asti esineitä keränneen Tuomisen taiteen keskiössä ovat luetteloiminen ja järjestäminen. Hän toteuttaa molempia tutkijanomaisella täsmällisyydellä, vaikka luetteloiminen onkin normeista poikkeavaa ja perustuu taiteilijan omiin aihe- ja mielleyhtymiin.
Sanojen ja käsitteiden yhdistäminen ovat merkittävässä asemassa Tuomisen taiteessa. Taiteilija leikkii usein kielellä ja nimeää teoksiaan uudelleen eri yhteyksissä. Teokset hyödyntävät kieltä ja logiikkaa, joka synnyttää katsojan ajattelussa yllättäviä mielleyhtymiä. Tuomisen teokset muodostavat kokonaisvaltaisen installaation, joka on paikkasidonnainen.
Tuomisen taide puhuttelee monella tasolla. Kierrätyksen periaatteita noudatteleva työskentelytapa on tänä päivänä ajankohtainen, mutta se ei ole ollut lähtökohta Tuomisen teoksille. Hän tuo katsojien eteen käytettyjä esineitä ja materiaaleja ympäriltämme muistuttaen niiden olemassaolosta uudenlaisten asiayhteyksien muodossa. Tuominen on sisällyttänyt käsityötekniikat teoksiinsa aikana, jolloin niiden ei konventionaalisesti ole koettu olevan osa nykytaidetta.
Anu Tuominen valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 1995. Lisäksi hänellä on loppututkinto Taideteollisen korkeakoulun (nyk. Aalto-yliopisto) sisustusarkkitehtuurin ja huonekalusuunnittelun osastolta. Tuominen palkittiin Ars Fennica -palkinnolla vuonna 2003. Hän on esiintynyt laaja-alaisesti Suomessa ja ulkomailla, minkä lisäksi hänen teoksiaan löytyy merkittävistä julkisista taidekokoelmista niin Suomessa kuin Ruotsissakin.
Vastaa